EU:n energiamurros on Suomelle valtava mahdollisuus

[Julkaistu Energiauutisissa 7.6.2024]

Eurovaalien keskusteluissa on Suomessa nukuttu niiden asioiden osalta, joissa EU:lla on todellista päätäntävaltaa ja joissa on todellakin paljon tapahtumassa. Samalla on nukuttu niiden mahdollisuuksien suhteen, joita Suomelle on avautumassa.

Suurin Suomen talouden ja teollisuuden kasvun mahdollisuus piilee energiamurroksen ympärillä. Suomella on poikkeuksellisen hyvät edellytykset moninkertaistaa sähkön tuotanto ja puhdistaa se vapaaksi fossiileista ensimmäisten joukossa Euroopassa. Edullisen puhtaan sähköntuotannon avulla voimme houkutella lisää hiilineutraalia teollisuutta Suomeen. Avainasemassa on vihreän siirtymän nopea ja määrätietoinen edistäminen teollisuuden investointeja ja sähköistä infrastruktuuria kehittämällä.

Viime vuosina kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan Euroopan unionin talouskasvusta on tullut 30 prosenttia vihreästä siirtymästä. Maailmanlaajuisesti luku on 10 prosenttia. Suomessa tuulivoiman tuotanto on muutamassa vuodessa moninkertaistunut ja Olkiluoto 3 on sen lisäksi parantanut riippumattomuuttamme fossiileista ja Venäjästä. Energiamurrosta on syytä jatkaa, mutta ei jättää sitä vain siihen, että vaihdetaan sitä polttoainetta mitä putkeen laitetaan.

Energiamurroksessa on kyse paljon laajemmasta asiasta, jossa voimme saada kotimaiseen haltuun — toki EU:n ja Pohjoismaiden sähkömarkkinoita kehittäen — yhä suuremman osan koko arvoketjusta energiantuotannosta sen kulutukseen. Tämä on ensin satojen ja sitten tuhansien miljardien eurojen mahdollisuus pitkällä aikavälillä. Mutta nämä markkinat nappaavat edelläkävijät, kilpailu kiihtyy.

Kaikkein suurin mahdollisuus on nyt käynnissä siinä, että koko energiajärjestelmä muuttuu keskitetystä tuotannosta kulutukseen -perustuvasta mallista integroituun, holistiseen malliin, jossa kuluttaja voi myös olla tuottaja ja energiantuotantoa ja -käyttöä optimoidaan reaaliajassa kustannustehokkuuden maksimoimiseksi. Kaikki se sähköistetään, mikä on kustannustehokkaasti mahdollista, ja muualla fossiilit korvataan mm vedyn, ammoniakin, biometaanin tai biokaasun avulla.

Vaihtuvatuotantoisen uusiutuvan energian, etenkin edullisen tuulivoiman mutta pian myös yhä enemmän aurinkovoiman, puskiessa verkkoon on syytä kehittää voimakkaasti myös varastointia optimoimaan energiankäyttöä. Sähkön ollessa halpaa voi sitä varastoida vetynä, vetenä, pumppuvarastoissa, lämpönä tai akuissa. Osa tästä varastosta voidaan hyödyntää fossiilien korvaamiseen liikenteessä ja raskaassa teollisuudessa vedyn avulla. Optimointia voivat harrastaa teollisuuden lisäksi kotitaloudet reaaliaikaisen hinnoittelun avulla.

Tämä tarkoittaa valtavia mahdollisuuksia myös digitaalisiin energiapalveluihin. Se edellyttää julkiselta vallalta myös isoja investointeja sähkönsiirtoverkkoihin niin kantaverkoissa kuin muissakin siirtoverkoissa. Ilman näitä investointeja ei tehokas optimointi ja varastointi ole mahdollista. Suomen valtion on tuettava tätä kapasiteetin nostoa vauhdittamalla kantaverkon ja siirtoverkon investointeja, sekä edistämällä varastoinnin ja vetytalouden hankkeiden infrastruktuuria.

Iso apu olisi jo siinä, että poliitikot eivät sotkisi energiamarkkinoita leikkaamalla energiayhtiöiden tuloja markkinoiden hintavaihteluissa (tulot voivat perustua viisaisiin investointeihin, mistä ei tulisi rangaista) vaan esimerkiksi velvoittamalla laittamaan voittoja investointeihin. Liikenteen sähköistämisessä tarvitaan myös julkisia hankintoja ja infrastruktuuria.

Suomessa on ymmärrettävä, että EU:n energiamurrosta on syytä vauhdittaa, ei hidastaa. Ilmastotavoite vuodelle 2040 on asetettava ilmastotieteen pohjalta, jotta investoinnit vauhdittuvat ja hintasignaali toimii ennakoitavasti. EU:n energiapolitiikalta on ensi parlamenttikaudella ja ensi komission aikana syytä odottaa keskittymistä olennaiseen: vauhditetaan vihreää siirtymää sillä, että hintasignaali päästöttömyyden puolesta toimii mahdollisimman tehokkaasti ja mahdollisimman teknologianeutraalisti läpi koko energiajärjestelmän. Annetaan markkinoiden toimia tehokkaasti sen pohjalta. Lisäksi on varmistettava se, että EU pärjää globaalissa teollisessa kilpailussa Yhdysvaltain ja Kiinan kanssa.

Samoin on varmistettava se, että EU:n sisämarkkinat toimivat reilusti ja markkinapohjaisesti. Siksi Suomen on syytä varmistaa se, että kansallisten valtiontukien hanat laitetaan kiinni, jotta Saksa ja Ranska eivät valtiontukien avulla keskitä puhdasta teollisuutta vain heille sen sijaan, että ne menisivät sinne missä tuottavuus on parasta. Ratkaisu tähän on EU:n yhteinen teollisuuspolitiikka, jossa yhteisellä teollisuuden investointirahastolla voitaisiin vivuttaa yksitäisiä hankkeita Eurooppaan parhaan teknologian ja osaamisen pohjalta kilpailutetusti. Kun rahoitus perustuu parhaaseen osaamiseen, kannustaa se reilusti myös markkinoiden kilpailua uudessa teknologiassa. Siinä Suomen teollisuus kyllä pärjää, aivan kuten Ren-Gas Euroopan vetypankin kilpailutuksessa jo osoitti.

Silloin markkinat hoitavat loput. Sijoittajat kyllä näkevät ja tietävät sen, että 2020-luvun maailman energiainvestoinnit ovat kannattavia vain jos ne rakentavat 2040-luvun hiilineutraalisuutta. Fossiilinen kupla on puhkeamassa, ja rahat kannattaa laittaa tulevaisuuden teknologiaan. Poliitikot eivät saa eivätkä voi sotkea markkinoita, joilla murros puhtaisiin ratkaisuihin on jo käynnissä. Silloin Suomikin pärjää.