Hälytysmerkki Suomen maankäytön ja luonnon tilasta

Hälytysmerkki Suomen luonnolle ja ilmastolle: viime vuonna maankäyttömme oli ensi kertaa päästön lähde. Ylikulutamme oman maamme luontoa kestämättömällä tavalla. Olen ollut maankäyttöön liittyvässä keskustelussa kovin ymmärtäväinen sille, että Suomessa voimakkaasti hyödynnetään luonnonvaroja metsissämme ja muukin maa on laajasti käytössä mm maataloudessamme. Olen vain edellyttänyt sille luonnolle ja ilmastolle kestäviä reunaehtoja.

Nyt olin pudota aamukahvia juodessani tuolilta kun luin uusista tutkimustiedoista viime vuoden maankäytön nieluista. Suomen maankäyttö on kokonaisuutena muuttunut ensi kertaa hiilinielusta päästön lähteeksi! On lähes käsittämätöntä, että Suomen kaltaisilla metsävaroilla siunattu maa kykenee ylikuluttamaan luonnonvaroja niin, että maankäyttö on muuttunut päästöksi ja nielut metsissäkin supistuneet olemattomiin.

Tämä on hälytysmerkki, että kestävä maankäyttö on otettava tosissaan.

Suomen LULUCF-sektori kääntyi päästölähteeksi, kun puuston kasvuarviot päivitettiin vastaamaan uusinta tietoa. Eroa EUn edellyttämään LULUCF-nielun vertailutasoon (n. -21 Mt CO2-ekv.) on 2021 vuoden osalta noin 23 Mt CO2-ekv. Eli tapamme käyttää maata aiheuttaa 2 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt vuosittain, vaikka luontaisesti Suomen kaltaisen maan luonnon pitäisi merkittävästi sitoa hiiltä. Suurimpana syynä muutokselle on valtavan intensiiviset metsien hakkuumäärät (yli 75 milj m3) sekä metsien kasvun hidastuminen. Metsämme eivät kykene tällä tavalla uusiutumaan enää luonnolle ja ilmastolle kestävällä tavalla. Lisäksi maatalouden päästöjä ei ole onnistuttu vähentämään eikä suoluontoa ole onnistuttu ennallistamaan.

Tosiasiassa Suomessa on tähän asti vain laskettu sitä miten maankäyttömme lopulta vaikuttaa nieluihin ilman että se ohjaa toimintaamme. Nyt on tullut seinä vastaan. On vihdoin alettava vaalimaan luonnon omia hiilinieluja, jotta emme ylikuluta luontoamme ja säilytämme maamme hyvässä kunnossa tuleville sukupolville.

Hiilinielujen kasvattaminen ja hiilivarastojen ylläpito on mahdollista, kun metsien hoidossa painotamme enemmän jatkuvaa kasvatusta, torjumme metsäkatoa ja pidennämme hakkuukiertoa. Luonnon uusiutuminen edellyttää pehmeämpiä hakkuumenetelmiä sekä myös kuolleiden puiden ja lahopuiden lisääntyvää jättämistä metsään. Maataloudessa hiiliviljelyllä ja uudistavan maatalouden menetelmillä eli mm viherpeitteisyyttä lisäämällä nielut kasvavat samalla kun luontoarvot kiittää ja vesistöpäästöt vähenee sekä lannoitteiden tarve vähenee. Soiden ennallistaminen vahvistaa niin luontoa kuin ilmastoakin.

Suomen luonto alkaa olla hätätilassa. Ylikulutamme luonnonvaroja niin luontokatoa kuin hiilipäästöjä aiheuttaen. Nyt se on vihdoin aika muuttaa – oman tulevaisuutemme ja luontomme tähden.