Metsäluonto ansaitsee hallitukselta parempaa

Uskomatonta potaskaa.

Luonnon kantokyvyn rajoja on kunnioitettava, tai ihmiskunnalla ja sen taloudella ei ole tulevaisuutta.

Ministeri Leppä (kesk) sanoo, että kestävää kehitystä ei voi “alistaa” ympäristötavoitteille. Hän ei ehkä tiedä, että koko kestävän kehityksen käsite vakiintui Rion ympäristökonferenssissa mm luonnon monimuotoisuuden pelastamiseksi. Tavoite on kehitys, joka ei vaaranna tulevien sukupolvien oikeutta omaan kehitykseensä.

Ministeri Tuppurainen (sdp) sanoo, että Suomen osallistuminen metsien ympäristötavoitteita vastustavaan kirjeeseen perustuu “kestävän kehityksen kaikkien pilarien tasapainoiselle huomioimiselle”. Eli se, että Suomi ilmoittaa tosiasiassa vastustavansa ympäristöehtojen parantamista metsien käytössä EU-tasolla on tasapainoista?

Kestävän kehityksen tasapaino ei ole sitä, että ekologinen tutkimustieto lajien uhanalaistumisesta ja luontokadosta metsissä sysätään syrjään. Suomessa 76% metsäluontotyypeistä on uhanalaisia ja erityisesti vanhojen metsien lajit ovat vakavasti uhanalaistuneet.

EU:n pyrkimykset suojella luontoa lajikadolta ja torjua ilmastokriisiä ovat suomalaisten laajasti jakamia tavoitteita. Me tarvitsemme kansainvälisiä sopimuksia ympäristölle, koska talous on globaalia. Ilman globaalia sitovaa luontosopimusta, emme ikinä saa kuudetta lajien sukupuuttoaaltoa pysäytettyä ja muutettua taloutta kestäväksi. EU:n omat tavoitteet ovat osa ympäristösääntelyn viemistä globaalille tasolle, koska EU ajaa niitä myös YK:n luonto- ja ilmastosopimuksiin. Ei Suomi voi vastustaa tätä kehitystä. On myös oman teollisuutemme etu, että ympäristösääntely maailmassa vahvistuu, sillä silloin pärjäävät ne, jotka osaavat ottaa käyttöön ympäristöteknologiaa.

Kestävä kehitys tarkoittaa sitä, että taloutta on kehitettävä, jotta luonto ei kärsi. Näitä ratkaisuja Suomen on esitettävä myös metsien osalta. Tietenkin haluamme myös taloudellista ja sosiaalista kestävää kehitystä. Nämä ovat mahdollisia vain jos kunnioitamme luonnon kantokyvyn tieteellisiä rajoja. Lajikato ja ilmastokriisi uhkaavat olemassaoloamme. Metsien talouskäyttö on osa ratkaisua vain jos se kunnioittaa näitä rajoja.

Meidän on tunnistettava, että muutos on mahdollisuus. On tärkeää antaa metsille muutakin arvoa kuin hakattuna puuna. Metsät ovat lintujen ja muiden lajien koti, tärkeä osa suomalaisten kansallista luontoperintöä ja elävää ekosysteemiä. Ne ovat myös luontomatkailun, retkeilyn, eräilyn, metsästyksen, marjastuksen ja sienestyksen kohteita. Ne ovat suomalaisille rakkaita henkisen levähtymisen paikkoja.

Maanomistajallekin on vain hyvä asia, jos jatkossa luonnonhoitotoimilla, suojelulla tai hiilinielujen kasvattamisella voi saada myös lisätuloja. Metsäteollisuus pärjää jalostusarvoa nostamalla ja teknologiaa käyttöönottamalla. Kun metsätalouden pelisäännöt kunnioittavat luontoa, tulee tuotteille myös enemmän hyväksyntää ja kysyntää. Tätä tulevaisuutta meidän on yhdessä rakennettava. Kestävä tulevaisuus tarkoittaa luonnolle ja ilmastolle siedettäviä hakkuumääriä, laajempia ja yhtenäisempiä suojelualueita, vanhojen metsien suojelua, kestävämpiä hakkuumenetelmiä, monisukupolvisempia ja monipuolisempia metsiä, joissa on enemmän lahopuuta, kuolleita puita – ja vähemmän avohakkuita.

Ilmastokriisin ja luontokadon ratkaiseminen edellyttää globaaleja ratkaisuja. Osa sitä ovat EUn yhteiset ratkaisut, joiden kautta EU vie niitä globaaleiksi. Suomen on esitettävä näihin luonnolle kestäviä ratkaisuja. Jos Suomi vain vastustaa, olemme historian väärällä puolella.

Me pystymme kyllä tähän, aivan kuten edelliset sukupolvet pystyivät puhdistamaan teollisuuden jätevedet ja ilman rikkisaasteet. Sen seurauksena teollisuus ei Suomesta kadonnut, sen taso vain parani ja uutta ympäristöteknologiaa kehitettiin myös vientiin.

Se on Suomen menestysstrategia.