Miksi Suomi, EU ja YK ennallistaa? Luontokadon pysäyttäminen velvollisuutemme - niin kansallisesti kuin globaalistikin

Mikä voi olla isänmaallisempaa kuin puolustaa kansallista luontoamme ja sen luontotyyppien rikkautta?

On ollut järkyttävää seurata sitä eduskunnan keskustelun luontovastaisuutta, joka sopivasti vääristellyllä viestinnällä on saatu aikaan EU:n ennallistamisasetuksesta. Valtaosa väitteistä on vain vääriä ja halveksuu Suomen luonnon arvoa suomalaisille. Itse asiassa ennallistamista aletaan nyt tekemään yhdessä Euroopassa ja globaalisti, koska emme ole pitäneet aiempia lupauksiamme ja lakisääteisiä tavoitteitamme luontokadon pysäyttämisestä. Lajeja katoaa, elinympäristöt pirstoutuu, luonnon tila heikkenee. Nyt suuntaa on muutettava. Lupaukset on pidettävä.

Vesistöjen tila on monin paikoin heikko ja rehevöitynyt, soiden ojitusten aiheuttama luontotuho mittavaa, metsien luonnon uhanalaistuminen jatkuu sekä rakentaminen pilkkoo arvokasta luontoa myös kaupunkiympäristöissä. Niin kauan kun Suomessa myydään “kansallisena etuna” sitä, että maamme luontoarvoja pitää saada jatkuvasti heikentää lakien sitä estämättä, on arvoissa jotain pahasti pielessä.

Koska luontokato Suomessa, Euroopassa ja maailmanlaajuisesti jatkuu, on toimia luonnon ekosysteemien puolustamiseksi lisättävä. Siksi YK:n luontopaneelin tutkijoiden suositusten mukaisesti ei vain pyritä lisäämään suojelualueiden pinta-alaa vaan myös ennallistamaan eli palauttamaan luontoarvoja siellä missä vahinkoa luontoarvoille on jo tapahtunut. Tämä on tärkeää, jotta eri lajit ja koko ekosysteemi saadaan taas paremmin kytkeytyneeksi, jolloin luonto alkaa vahvistamaan itse itseään ja uhanalaistumisen kierre pysäytetään. Joulukuussa YK:n luontokokous Kanadassa tulee asettamaan vihdoin koronakriisin takia viivästyneessä kokouksessa tavoitteet talouden viherryttämiselle, luonnon ennallistamiselle ja sen suojelulle. Luonnos päätökseksi esittää samaa ennallistamistavoitetta kuin EU-komissio, eli että kaikkien maailman maiden tulisi ennallistaa 20% pinta-alastaan mailla ja vesillä vuoteen 2030 mennessä.

EU:n ennallistamisasetus on osa tätä työtä. Se nojaa samoihin tavoitteisiin kuin mitä YK suunnittelee. Sen perusteella jäsenmaiden tulisi palauttaa luontoarvoja kaikissa elinympäristöissä siten, että luonnon ekologinen hyvä tila voidaan saavuttaa jo olemassaolevien luonto-, lintu- ja vesipuitedirektiivien tavoitteiden mukaisesti. Luonto- ja lintudirektiiveillä ei ole lupauksista huolimatta kyetty pysäyttämään luontokatoa. Vaikka EU:n tavoitteiden mukaan luontokato aiottiin ensin pysäyttää jo v. 2010 ja sitten v. 2020 mennessä, näin ei ole tapahtunut, ja esim. EU:n luontotyypeistä 81 %:n tila on ”huono”. Nyt tavoite on asetettu uudestaan vuodelle 2030, mutta on selvää, että nykyisten luonto- ja lintudirektiivien puitteissa ei tähänkään tavoitteeseen päästäisi, sillä jäsenvaltioilla ei ole aikomuksia tehdä luontoa korjaavia toimia vapaaehtoisesti.

Siksi ennallistamisasetus asettaa tavoitteita luontoa korjaavien luonnonhoitotoimien tekemiselle. Ennallistaminen ei tarkoita suojelua vaan tapoja vahvistaa luontoarvoja kyseisessä maankäytössä. Alue voi säilyä talouskäytössä tai vaikkapa osana kaupunkiympäristöä. Asetus koskee niin soita, kosteikkoja, niittyjä, vesistöjä, metsiä, maatalousympäristöjä kuin kaupunkejakin. Suomessa ennallistamistoimia tehdään jo nyt Helmi-ohjelmassa sekä erilaisessa vapaaehtoistyössä. Varsinaiset korjaustoimet tehdään jäsenmaissa, niiden oman harkinnan ja päätösten perusteella. Raha ei kierrä EUn kautta, vain velvoitteet ja tavoitteet ovat yhteisiä. Siten hyödyt Suomen omista toimista ja rahoituksesta tulevat myös täysimääräisesti maamme luonnolle ja suomalaisille itselleen.

Eduskunnassa kokoomus on jättämässä välikysymyksen asiasta ja “hallituksen ennakkovaikuttamisesta”. En voi lukea tätä muuten kuin että kokoomus vastustaa luontokatoa korjaavia toimia, ainakin tässä mittaluokassa. Väitteet siitä että Suomea kohdeltaisiin tässä jotenkin epäreilusti ovat yksiselitteisesti vääriä. Kaikki EU-maat ja pian jopa YK-maat osallistuvat tähän työhön ja se koskee kaikkia elinympäristöjä. Suomessa metsäalan lobbarit ovat lietsoneet asiaan liittyen katteetonta EU- ja luontovihaa. Suomenkin velvoitteista alustavassa kustannusarviossa vain 1/5-osa koskee metsäympäristöjä. Puolet on vesistöjen vaikutusta, johtuen laajoista sisävesistämme ja rannikkovesiemme huonosta tilasta. Suomen pinta-ala on EU-maiden 5. suurin ja alustava kustannusvaikutus on 3. suurin. Tämä johtuu juuri vesistöistä, eikä eroa voi pitää merkittävänä. Soiden ojitusten aiheuttama luontohaitta on merkittävä tekijä myös tässä, jota onkin korjattava. Olemme vain päästäneet vesistömme liian huonoon tilaan emmekä ole toteuttaneet jo olemassaolevia tavoitteitamme niiden tilan kohentamisesta. Suomalaisten selvä enemmistö on jo pitkään vaatinut parempaa vesiensuojelua ja vesistöjen tilan kohentamista, kuten myös luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Nyt asetus velvoittaa juuri siihen. Tämän jälkeen kokoomuksen on turha väittää, että sitä kiinnostaa Itämeren, rannikkovesiemme ja sisävesiemme suojelu jos se pölhöpopulistisesti on valmis lietsomaan EU- ja luontovihaa tavoitteista luonnon puolesta, joita olemme pääosin jo aiemmin luvanneet toteuttaa.

Miksi eduskunnassa sitten on herännyt vastustusta asiassa? Kyse on härskistä vääristelystä, jossa tästä yritetään tehdä kansalliseen metsäpolitiikkaan puuttumista. Siitä ei ole kyse. Mutta on myös niin, että metsätkin ovat osa luontoa ja myös niiden luontoarvot on turvattava. Metsäalan lobbareiden protestit on tulkittava niin, että he eivät halua toteuttaa Suomen jo tekemiä sitoumuksia luontoarvojen turvaamisesta. Ennallistamisasetuksen tavoitteet metsäympäristön osalta eivät ole kohtuuttomia: siellä asetetaan lähinnä tavoitteita lahopuiden ja kuolleiden puiden määrän lisäämiselle, metsälintukantojen uhanalaiskehityksen pysäyttämiselle, hiilivaraston turvaamiselle ja metsien kytkeytyneisyyden parantamiselle. Ennallistamisen toimet ovat puolestaan sellaisia, mitä on jo tehty osana Metso-ohjelmaa ja lakisääteisten metsälakikohteiden varjelussa. Tämä esitys tarkoittaa lisää julkista tukea ja kannustimia vastaaville luonnonhoitohankkeille, joita monet metsänomistajat myös toivovat. Kaikki on niin sanotusti hyvin perusasioita. Yhtään hehtaaria ei tämän asetuksen perusteella tarvitse siirtää pois talouskäytöstä ja toimet luontoarvojen palauttamisessa täysin kansallisesti priorisoitavissa ja päätettävissä. Toki metsien hakkuumenetelmissä luonnon huomioiminen pitäisi tällä parantua, erityisesti ennallistamisen piirissä olevilla alueilla, mutta se on joka tapauksessa alan hyväksyttävyyden edellytys.

Jos tämä ei kelpaa, mitä se kertoo alan sitoutumisesta luontoarvojen turvaamiseen?

Ennallistamisasetus on kaikkiaan osa kasvavaa maailmanlaajuista työtä sen puolesta, että luontokato voidaan pysäyttää niin paikallisesti kuin globaalisti. On käsittämätöntä, jos Suomen eduskunnassa puolueet asettuvat tätä työtä vastaan. Siinä ei vaaranneta vain Suomen luontoa vaan myös EUn yhteistä sitoutumista tähän asetukseen sekä samalla koko YK:n luontosopimuksen saavuttamista.

Mitä tulee Suomen luontoon, en voi kuvitella tärkeämpää tehtävää päättäjille kuin vaalia sitä. Ihmissukupolvet vaihtuvat, mutta tämän maan luonto on se joka jää. Tehtävämme on vaalia sitä hyvässä kunnossa tuleville sukupolville: se on osa lupaustamme pitää heidän tulevaisuudestaan huolta.

Talous, koulutus, turvallisuus ja terveys osa sitä lupausta, mutta ilman luontoa ei ole mitään. Siitä on pidettävä kiinni.