Missä ovat sivistysporvarit, kun heitä tarvitaan?

(Julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden vieraskolumnissa 25.11.2015.)

Miksi vahvaa maakunnallista korkeakoulujen
verkostoa rakentanut 
keskusta hyväksyy osaamisen ja bio­talouden kehittä­misen alasajon?

Olemme Suomessa tottuneet 
siihen, että koulutuksen ja osaamisen merkitys ymmärretään laajasti. Olemme nousseet sadassa vuodessa köyhästä maasta teknologian edelläkävijäksi. Siihen olemme tarvinneet maamme luonnonvaroja, mutta silti paras pääomamme on ihmisten pään sisällä.

Nyt hallitus on kuitenkin vaarantamassa tulevaisuuden menestystämme ennennäkemättömän suurilla koulutuksen ja tutkimuksen leikkauksilla.

Yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja tutkimuksesta leikataan yhteensä lähes puoli 
miljardia euroa vuositasolla tällä hallituskaudella. Hallitus leikkaa näin maakuntiemme 
elinvoimaa, sivistystä ja 
kykyämme uudistaa talouttamme.

Hallituksen on peruttava osaamisen leikkaukset, jotta voimme rakentaa tulevaisuuden kestävää taloutta ja luoda ihmisille työtä.

Maailman talous siirtyy yhä enemmän kestävään tuotantoon ja kulutukseen. Ilmastopäästöjä vähennetään kovaa vauhtia ja Pariisista haetaan 
ilmastosopimusta lähiviikkoina.

Kysyntä uusille puhtaille energiaratkaisuille sekä ympäristöongelmien ratkaisemiseen kasvaa. Biotalous, ympäristöteknologia ja digitalisaatio edellyttävät kaikki panostuksia 
koulutukseen, tieteeseen ja teknologiaan.

Olemme vihreissä tarjonneet koulutusleikkausten vaihtoehdoksi ympäristölle haitallisten tukien karsimista. Olemme 
tarjonneet kärkihankkeeksi kotimaista energiaremonttia. Vihreiden vaihtoehdossa 
talouskasvu elpyisi nykytahtia nopeammin – siinä biotalouteen ja energiasektorille syntyisi 20–30 000 uutta työpaikkaa ympäri Suomea.

Hallituksen olisi useiden kuntien tapaan tunnistettava, 
että venäläisen Rosatomin ydinvoiman sijaan Suomi 
nousee kotimaisella uusiutuvalla energialla.

Valjastetaan metsien puut, aurinko, tuuli ja energiatehokkuus rakentamaan työtä Suomeen ja ratkomaan ympäristöongelmia. Suomella, sen 
korkeakouluilla, kunnilla ja yrityksillä on osaamista, joka on otettava käyttöön. Meidän on oltava maa, joka on talouden uudistamisen edelläkävijä.

Tähän sopii huonosti hallituksen näköalattomuus. Surullisia esimerkkejä kuuluu ympäri Suomea: Helsingin yliopisto 
on ilmoittanut vähentävänsä 
jopa 1 200 ja Aalto-yliopisto 350 työpaikkaa.

Lappeenrannan teknillisen yliopiston päättyneissä yt-neuvotteluissa vähennettiin 120 henkilöä. Itä-Suomen yliopisto on vähentänyt henkilöstöä jo useampana vuonna peräkkäin.

Hallituksen leikkaukset 
uhkaavat jatkaa kierrettä yhä syvempänä. Korkeakoulukaupungit pelkäävät leikkausten vaikutuksia asukkaille ja taloudelle. Tuntuu, että heidät on unohdettu.

Hallituksen leikkaukset koulutukseen ja tieteeseen vaarantavat myös talouden uudistamisen ja osaamisen strategian. Se näivettäisi maaseudun ja alueiden kehitystä, eikä sitä voi hyväksyä.

En voi olla ihmettelemättä, 
miten vanha sivistyspuolue kokoomus vieläpä oman opetusministerinsä johdolla on ajamassa alas koulutuksen arvoa. En myöskään ymmärrä, miksi vahvaa maakunnallista korkeakoulujen verkostoa rakentanut keskusta hyväksyy osaamisen ja biotalouden kehittämisen 
alasajon. Missä ovat sivistys­porvarit nyt, kun heitä tarvitaan?

Yksisilmäisen leikkaus­politiikan hinta tulevalle 
kasvulle on kova, mutta inhimillinen hinta on vielä kovempi. Sakset kädessä on hyvin vaikea juosta. Silloin on hyvin vaikeaa saada ihmiset mukaan muutokseen, kun keinoina on vain pakkoa ja visiona näköalattomuutta.

Vaihtoehtoja leikkauksille on. Suomi menestyy, jos luotamme ihmisten osaamiseen. Tehdään Suomen taloudesta 
edelläkävijä ja luodaan sillä työtä Suomeen.