Päiväkatsaus Ukrainasta ja pohdintoja Suomen turvallisuuspolitiikan tulevaisuudesta

Ensin Ukrainaan. Maasta paenneiden pakolaisten määrä on jo kasvanut miljoonaan ihmiseen. EU-maiden on yhdessä nyt varmistettava, että Ukrainan naapurimaihin saapuvat pakolaiset saavat EU:lta kaiken tarvittavan tuen. Yhä useampi tulee ilman mitään säästöjä tai varusteita, nyt pakenevat tulevat suoraan sodan jaloista. Venäjä pommittaa kaupunkeja siviilejä säästämättä ainakin Harkovassa, Mariupolissa ja Kiovassa. Silti sen sotilaallinen eteneminen on ollut hidasta, näyttää että Venäjä on muuttanut strategiaa pikaisesta miehityksen tavoittelusta kaupunkien raskaaseen pommittamisen.

Ukrainassa myös ydinturvallisuusriskit ovat korkealla, enkä tarkoita nyt ydinasepelotteen riskiä. EU-komission arvion mukaan Venäjä hyödyntää Tsernobylin ydinvoimalan sulkualuetta raskaan kaluston säilyttämiseen ja kuljettamiseen, koska Ukraina ei voi eikä uskalla kohdistaa sinne hyökkäyksiä. Venäjä on myös valloittanut alueen, jolla sijaitsee iso ydinvoimala. On varmistettava, että ukrainalaiset työntekijät voivat varmistaa ydinturvallisuuden jatkumisen molemmissa paikoissa. Venäjän sotatoiminta vaarantaa tätä turvallisuutta.

YK:n eilisillan äänestys oli tärkeä. Venäjä on eristetty kansainvälisen yhteisön toimesta laajemmin kuin ehkä odotimme, koska YK:n Venäjän hyökkäyssodan tuomitseva päätöslauselma tuli hyväksytyksi selvällä äänten enemmistöllä. 141 maata tuomitsi Venäjän, 34 pidättäytyi ja vain neljä maata tuki Putinin Venäjää. Nämä neljä Venäjän kaveria olivat Syyria, Eritrea, Pohjois-Korea ja Valko-Venäjä. Rikollisten diktaattorien johtamia maita. Seura kertoo siitä, mitä Putinin Venäjä on. Vaikka YK:n päätöslauselma ei yksinään saa sotaa lopetettua, se lisää Venäjän poliittista ja taloudellista eristämistä. Myös mm Japani on liittynyt länsimaiden pakoterintamaaan jäädyttämällä Venäjän keskuspankin sekä mm Putinin omat varat maassaan. Äänestyksessä pidättäytyneidenkin joukossa olevat maat kuten Intia ja Kiina miettivät tarkkaan kuinka paljon ne voivat Putinin Venäjää tukea kaupankäynnin kautta.

Venäjä on siis melko eristetty ja sen hyökkäys on tuomittu, sen talous tulee painumaan syvälle ja sen hyökkäysssota ei etene sen haluamalla tavalla. Seuraava askel on löytää ratkaisu rauhanneuvotteluissa tai Venäjän sisäisellä muutoksella – on estettävä Venäjän mahdollinen ajautuminen yhä raskaamman aseistuksen ja siviilien tappamisen tielle.

Suomen osalta oma turvallisuusympäristömme on muuttunut dramaattisesti. Kaikkien on myönnettävä se, että Putinin Venäjän etupiiriajattelu ja hänen ääneen lausumansa tavoitteet tarkoittavat sitä, että Venäjälle Euroopassa on olemassa vain suuria maita ja sitten niiden etupiirejä. Me kaikki tiedämme kenen etupiirissä Putin ajattelee Suomen olevan. Vaikka hänellä ei ole nyt välineitä sellaiseen painostukseen, se ei poista tämän ajattelutavan julkitulemisen mittavia vaikutuksia turvallisuuteemme.

Mitä Suomessa on ymmärrettävä tilanteesta? Ensinnäkin, eri puolueiden on tehtävä tilit selväksi Putinin Venäjän motiiveja palvelleeseen politiikkaan. Putinin ykkösvihollinen on ollut EU, koska se luo ja lisää EU-maiden valtiollista suvereniteettia suhteessa Venäjään. Voimia, jotka halunneet heikentää EU:ta, Putin myös tukenut.

Natoon Putin suhtautuu vastapuolena, mutta sotilaallisena toimijana se on koskemattomissa. Se ei rakenna arvoyhteisön taloudellista, inhimillistä ja demokraattista aspektia vaan suojaa niitä. EU on Putinin jatkuvan väheksynnän ja halveksunnan kohde, koska sen syvä talousyhteistyö voimistaa EU-maita.

Venäjän trollitehtaat, jotka jo 10 vuotta ovat suoltaneet disinformaatiota ja salaliittoteorioita länteen, ovat olleet Putinin hajota ja hallitse -taktiikan välineitä. Tavoite: luo EU-maihin sisäistä eripuraa maahanmuutosta tai koronasta, aiheuta brexit, tue Trumpia ja äärioikeistoa, luo demokratiaan epäuskoa sen toimivuudesta.

Venäjän tavoite on ollut tehdä EU- ja länsimaista kustakin sisäisesti riitaisia, saada ne hukkaamaan demokratian ja oikeusvaltion arvokompassinsa, sekä tekemään niistä keskenään riiteleviä. Ja sitten napsia sieltä kavereita Unkarin tavoin.

Ei enää. Demokratian itsepuolustus on nyt alkanut. Putin on ollut yllättynyt siitä kuinka vahvaan yhtenäisyyteen EU-maat ovat kyenneet Venäjän valloitussodan uhatessa horisontissa. Itäisen Euroopan EU-maat tietävät, että heidän itsenäisyytensä ja turvansa on yhtenäisyydessä. Länsi näkee, että Venäjän uhka on otettava vakavasti myös koko demokratian ja ihmisoikeuksien tulevaisuuden kannalta. Siksi pienet erimielisyydet on nyt laitettu sivuun. EU on vahvempi kuin Putin luuli, mikä on todella tärkeää.

Myös Suomen kotimaan politiikassa on eri puolueiden suomut pudonneet silmiltä. Se on tärkeää, jotta voimme olla yhdessä vahvoja. Perussuomalaiset ovat alkaneet kannattaa vihreää siirtymää, koska sillä pääsee eroon fossiilisista polttoaineista Venäjältä. Vihreät ovat alkaneet kannattaa puolustusmenoja ja asevelvollisuuttakin, koska niitä tarvitaan ylläpitämään maanpuolustustahtoa, Suomen itsenäisyyttä ja demokratiaa. Kokoomus on ryhtynyt vastustamaan Fennovoima-Rosatomin ydinvoimalahanketta ja näkee nyt sen, että Putinin Venäjää ei voi kaupankäynnillä sitoa demokratian kunnioittamiseen. Keskusta ja SDP ovat alkaneet miettiä Nato-jäsenyyttä, mikä vuosi sitten olisi ollut mahdoton ajatus. Ja vasemmistoliiton sisällä tilanne on karistanut viimeisetkin rippeet siitä ajattelusta, jossa Venäjän toimia ei voi tuomita samalla syyttäen Natoa, USAta tai länsimaita yhtä lailla jännitteen luomisesti. Kaikki näkevät nyt Putinin Venäjän sellaisena kuin se on, ja ymmärtävät sillä olevan vaikutusta myös omalle politiikalleen. Tätä pidän tärkeänä, koska muutos on kaikkien yhteinen tehtävä eikä keskinäisen syyttelyn aihe.

Siitä tullaan Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan. EU ei ole puolustus- tai sotilasliitto. Sen ulkopuolella olevat EU-maat eivät ole Nato-maiden ydinasesuojan piirissä. EU:lla on toki turvallisuusartikla, joka velvoittaa sen jäsenmaita tukemaan hyökkäyksen kohteeksi joutuvaa EU-maata, mutta tätä ei olla perinteisesti tulkittu sotilaallisesti sitovaksi. Nato sen sijaan on sotilasliitto, jonka turvatakuut on sellaisiksi nähty ja toistuvasti näin myös tässä kriisissä esitetty. USA:n presidentti Joe Biden, kuten myös Ranska, ovat ilmoittaneet puolustavansa jokaista tuumaa Naton jäsenmaiden maa-alasta “kaikella mahdillaan”.

Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa ainoana Venäjän rajanaapurina EU-maista. Olemme alueella, jonka turvallisen tulevaisuuden takuut ovat olemattomat murroksessa olevassa Euroopassa. Suomi ei ole uhka millekään maalle, ja linjamme on että maatamme ei voi käyttää kehenkään kohdistuvaan hyökkäykseen. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja puheet etupiireistä ja imperiuminsa palauttamisesta kertovat, että se ei kuitenkaan tällaista asemaa periaatteellisella tasolla kunnioita.

Tällä hetkellä Suomeen ei kohdistu minkäänlaista suoraa sotilaallisen hyökkäyksen uhkaa. Se on tärkeää sanoa ääneen, jotta ihmiset ymmärtävät ottaa tilanteen kotimaamme lähitulevaisuuden osalta rauhallisesti. Venäjän joukot ovat Ukrainassa, eikä edes sillä ole resursseja tai julki-ilmaistua tahtoa monelle rintamalle.

Keskipitkällä aikavälillä tilanne ei kuitenkaan ole turvallinen. Liittoutumattomuuden tila ei ole pysyvästi vakaa, vaikka Itämeren alueella ei tällä hetkellä ole suoraa uhkaa. Euroopassa on suurimittainen maasota, jossa suurvalta on osallisena. Siinä on aina eskaloitumisen vaara, jossa sota voi joko laajeta tai muuttua rautaesiripuksi, joka jakaa Eurooppaa pitemmäksi ajaksi kylmän sodan tavoin.

Kriisitilanteessa ei kannata seisoa kauaa suojarakennuksen ovella. Se ei ole malttia vaan päättämättömyyttä. On hakeuduttava suojaan: menemällä joko sisään tai etsimällä maastosta suojaa. Samalla maasto on muuttunut ja suojan paikat vähäisempiä. Ne voivat myös olla väliaikaisia.

Siksi olen jo kuukausia herätellyt keskustelua siitä, että Suomessa pitää olla tarvittaessa nopeakin valmius tehdä päätös hakea Nato-jäsenyyttä. Olemme jo EU:n kautta läntisen arvoyhteisön jäsen. Suomen asema poliittisesti demokratiana, oikeusvaltiona ja Pohjoismaana ei ole epäselvä. Haluamme edistää arvojamme demokratian, rauhan, ihmisoikeuksien, vapauden ja jokaisen maan kansallisen suvereniteetin puolesta. Meillä ei ole kuitenkaan sotilasliiton tuomaa tukea tämän aseman turvallisuuspoliittisesta takaamisesta.

Keskustelussa Suomessa on pidettävä mieli vakaana, samalla kun on kyettävä muutokseen. Suomalaiset puolueet ovat osoittaneet jo valmiutta Nato-keskusteluun. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö vierailee huomenna Yhdysvalloissa. Viestit valtiojohdosta osoittavat, että kykyä ja valmiutta harkita huolella tilanteen aiheuttamia muutoksia Suomen asemaan ja omiin toimiin on olemassa.

Selvää on se, että Suomi on maa, jonka turvallisuuspoliittisen linjan on oltava kristallinkirkas. Samalla jos sitä muutetaan, on muutos tehtävä tavalla jossa uusi linja on myös kirkas ensimmäisestä päivästä alkaen – mukaan lukien sellaiset turvallisuustakuut, jotka varmistavat muutoksen turvallisen läpiviemisen ja lisäävät lähialueemme vakautta.

Oma toiveeni suomalaisille on: älkää pelätkö ottamasta kantaa demokratian, ihmisoikeuksien ja Ukrainan kansallisen itsenäisyyden puolesta. Ja olkaa valmiita siihen, että Suomen oman itsenäisen aseman, meidän omien arvojemme puolustaminen, tarkoittaa myös kykyä kansakuntana tehdä tarvittaessa nopeasti uusiakin päätöksiä. Tärkeitä on, että me pysymme yhdessä. Me pystymme siihen.

Ukrainan rohkea kansa puolustaa nyt enemmän kuin itseään, se on nostanut koko demokraattisen maailman puolustamaan arvojaan. Saksa lähettää historiallisesti aseita ukrainalaisille, EU on yhtenäistynyt, Yhdysvallat sulkee mukana Venäjää kansainvälisestä talousjärjestelmästä.

Me olemme demokratian puolella. Eikä siinä ole mitään pelättävää, vaan se on voima, jota autoritääriset voimat nyt pelkäävät.