Suomettumishaamut ja "erityissuhde" Venäjään saatava historiaan - Fennovoima-Rosatomista, Vapaavuoresta ja Rehnistä

Venäjä oli jo silloin miehittänyt Krimin. Tiesimme jo minkälainen yhtiö Rosatom, todellisuudessa Venäjän ydinase- ja ydinvoimaministeriö, on. Tiesimme jo minkälainen Putin on ja miten hän käyttää energiapolitiikkaa valtansa välineenä. Sen sijaan että tämä olisi johtanut hankkeen hylkäämiseen, hallituksessa kokoomuksen johdolla kritiikki vaiennettiin ja hanketta kuvattiin vain energiapolitiikaksi, vailla mitään turvallisuuspoliittista kytköksiä.

Samassa lehtihaastattelussa Vapaavuorta tänään tituleerataan mahdolliseksi presidenttiehdokkaaksi. Ulkopolitiikan osaamisesta tuli tässä kyllä nolla pistettä, joten ei noilla meriiteillä.

Samassa sopassa ryvettyi myös Sipilän hallituksen elinkeinoministeri Olli Rehn, joka myös antoi tänään aiheesta haastattelun (STT). Hänelle olen armollisempi, sillä hän tuli jo katettuun pöytään: edellinen eduskunta oli jo Vapaavuoren ajamana hyväksynyt periaatepäätöksen äänin 115-74, pääosin kokoomuksen, keskustan, sdp:n ja perussuomalaisten äänillä. Silti Olli Rehn antoi lisäaikaa suomalaisen omistajapohjan varmistamiseen hankkeelle, lykkäsi aikatauluja ja varmisti siten että Fortum tuli mukaan “pelastamaan” Putinin voimalaa Migrit Solarna -pöytälaatikkoyhtiön huijausyrityksen jälkeen – kyseinen kroatialaisyhtiö oli todellisuudessa venäläisen Sberbankin bulvaani ja sillä yritettiin nostaa EU-rahoittajien osuutta päätöksen edellyttämälle tasolle. Kyllä, Esko Ahon (kesk) sittemmin hallituksen jäsenenä edistämä pulju. Ei siinä Olli Rehninkään presidenttiehdokkuus meriittejä kerännyt.

Miksi puhua vanhoista? Siksi että vihdoin Suomessa opittaisiin virheistä. Siksi että Suomen politiikassa on hyvin vanha vaientamisen ja hiljaisuuden kulttuuri kun puhutaan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Venäjästä. Sen rinnalla on vahva kauppa ensin, arvot sitten -perinne. Nähdäkseni molemmat näistä vaikuttivat siihen, että perinteiset suuret puolueet eivät 2014 kuunnelleet vihreiden kritiikkiä geopoliittisista riskeistä Rosatomiin liittyen. Moni talouselämän vaikuttaja kuiskutti kokoomuslaisille, että Venäjän markkinoiden takia kannattaa nyt tehdä niin kuin Putin haluaa ja tilata tämä voimala. Se on todellista ulkopoliittista ja taloudellista naiviiutta, koska Venäjän markkinoiden epäluotettavuus tiedettiin kyllä jo 2014, jos mitään turvallisuuspolitiikasta ja geopolitiikasta ymmärsi. Keskustan ja SDP:n kannoissa uskon vanhan suomettumisen perinnön kulttuurin painaneen: päätettiin että ei vaan puhuta tästä Venäjästä, kyllä se siitä, saadaan ymmärrystä ja syvennetään “erityissuhdetta”. Osa on sitten ollut vaan pihalla kuin lumiukot.

Silloin kun vihreät lähti hallituksesta vastustaessaan juuri tätä Rosatom-päätöstä, annoin haastattelun Financial Times -lehdelle, jossa sanoin näin:

“”There is a sense of Finlandisation here. We are giving the Russians the very leverage they are looking for with the west and the EU. This puts us into a very vulnerable position . . . Bluntly speaking, it is totally bewildering that the rest of the government thinks this is OK,” he added.
—

Mr Niinistö, who was a Finnish foreign policy researcher looking at “Finlandisation” before becoming leader of the Greens, warned that history was in danger of repeating itself. “We are putting ourselves where our foreign policy is not led by our values but instead by our carefulness in trying to do what the Russians want . . . This is taking us back to how it was in the 1970s.”

—

Mr Niinistö warned that the project would increase Finland’s energy dependence on Russia as the Nordic country already gets all its gas from its neighbour.”

Tämän sanoin sen jälkeen kun olin parhaani yrittänyt hallituksessa vakuuttaa, että myös ydinvoiman periaatteellisten kannattajien pitäisi vastustaa juuri tätä hanketta. Se on “poikkeuksellisen huono” geopoliittisista syistä, korostin. Minua ei kuunneltu, huoli sivuutettiin. Sen sijaan haastatteluani FT-lehdelle haukkui mm SDPn Jouni Backman a-studiossa “epäisänmaalliseksi”.

Ei ole tarvinnut omia sanomisia katua jälkikäteen. Toivon että muut katuvat, ja oppivat. Tärkeintä on että Suomi vihdoin pääsee suomettumishaamujen yli ja kykenee analysoimaan Venäjää sellaisena kuin se on, riskeineen. Ja ankkuroi itsensä politiikallaan läntiseksi demokratiaksi, joka aina puolustaa oikeusvaltiota ja kansainvälistä oikeutta eikä enää naiivisti ajattele olevansa “erityissuhteessa” idästä nousevaan autoritäärisyyteen.

Ja Fennovoima-Rosatom hanke on vihdoin nyt pysäytettävä. Hallitus voi siitä päättää jo sillä perusteella laillisesti selkeästi, että hanke ei ole täyttänyt periaatepäätöksen ehtoja rakennuslupahakemuksen ollessa jo yli kuusi vuotta myöhässä.