Taas opiskelijaa viedään - koulutuksen kunnianpalautusta on jatkettava ja torjuttava koulutuksen maksullisuuden ja opintorahan leikkausten uhka

Eriarvoistamalla nuoria Suomi ei pärjää vaan panostamalla lisää tasa-arvoisen koulutuspolun kautta tulevaan korkealaatuiseen osaamiseen kaikille nuorille. Ei tässä opintolainojen kasvussa ole pelon puutteesta kyse vaan toimeentulon heikkoudesta, jo nykyisen opintorahan riittämättömyydestä, mikä pakottaa turvautumaan opintolainaan mutta myös rajoittaa monien uskallusta hakeutua toivomaansa koulutukseen. Lukukausimaksujen uhka vaarantaa koulutuksen tasa-arvoa, lisää sen periytyvyyttä ja heikentää opiskelijoiden hakeutumista juuri osaamisensa ja motivaationsa perusteella oikealle alalle. Kansainväliset esimerkit osoittavat, että ne eivät myöskään ole auttaneet korkeakoulujen rahoitusta vaan muuta julkista rahoitusta on useimmissa maissa samalla leikattu – eli kyse on myös koulutuksen kaupallistumisesta, nuoren opintopolun tukemisen ideaalin sysäämisestä syrjään.

Olen koko poliittisen urani puolustanut suomalaisen koulutusjärjestelmän ideaalia: universaalia, jokaisen opiskelijan omaa oppimista yksilöllisesti tukevaa ja laadukasta koulutusta kaikille. Suomen hyvinvointilupaus nojaa siihen, että jokainen sukupolvi koulutetaan aiempaa paremmin. Peruskoulu puuttuu eriarvoistumisen trendeihin ja korjaa niitä, toisen asteen laadukas yleissivistävä lukio ja ammatillinen koulutus nyt myös oppivelvollisuuden vahvistamana varmistaa vahvan ja riittävän osaamisen työelämään kaikille. Ja korkeakouluihin hakeutuminen on mahdollista jokaiselle oman osaamisen pohjalta, ei vanhempien taustan ja perheen tulojen. Tämä on se suomalaisen menestyksen malli, jolla köyhä maa nostettiin Pisan koulutusihmeeksi, Nokioita rakentavaksi maailmanmenestyjäksi, vauraaksi maaksi.

Tämän ideaalin puolustaminen ei ole ollut helppoa, sillä lähes aina on päättäjissä ja ministeriöiden virkamiehissä ollut niitä jotka suhtautuvat koulutukseen välineellisesti vain opintoputkena työelämään eivätkä ymmärrä sen pedagogista, yhteiskunnallista, sivistyksellistä ja kasvatuksellista tehtävää. Suomen koulutusleikkaukset alkoivat 2000-luvun alussa lähes heti kun hyvät oppimistulokset Pisa-tutkimuksesta tulivat. Päättäjät pitivät koulutusta itsestäänselvyytenä. Sitten tuli ikäluokkien pienenemisen myötä tehdyt leikkaukset ja sen jälkeen Sipilän porvarihallitus kokoomuslaisen opetusministerin johdolla ja vastoin kaikkia vaalilupauksia leikkasi reippaasti kaikilta koulutusasteilta ja juuri opiskelijoiden opintorahasta (yli 80 euroa kuussa). Opintoraha on nyt keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallituksen viime kaudella tekemän leikkauksen jälkeen ostovoimaltaan paljon alhaisempi kuin omana opiskeluaikanani 1990-luvun lopulla, samalla kun oppimisympäristö on muuttunut myös taloudellisesti vaativammaksi älylaitteineen. Marinin hallitus on pieni poikkeama siinä, että se on ollut viime vuosikymmeninä ainoa joka panostaa lisää koulutukseen. Mutta kaikesta muusta hyvästä huolimatta sekään ei nostanut opintorahan tasoa, vain sen tulorajoja.

Mutta nyt sama Sipilän leikkauspolitiikan meno uhkaa jatkua. On aivan välttämätöntä, että vaalikeskusteluissa koulutusleikkausten tie torjutaan. Vihreät on tässä yksiselitteisesti koulutuksen, sen maksuttomuuden ja riittävän opintotuen puolella. Opiskelijoiden mahdollisuuksia keskittyä myös taloudellisesti opintoihinsa on parannettava, ei heikennettävä. Siksi opintorahaa tulee nostaa ostovoimaltaan vähintään Sipilän hallituksen leikkauksia edeltävälle tasolle (eli nostaa sen tasoa nykyisestä 100 eurolla kuussa). Samalla koulutusasteen nostamiseen eli koulutuspaikkojen ja määrärahojen lisäämiseen korkeakouluissa on panostettava lisää.

Oma 1970-luvun lopulla syntynyt sukupolveni on Suomen eri ikäluokista kaikkein koulutetuin. Koulutuslupaus on rapistunut. Eri aikoina tehdyt leikkaukset ovat rapauttaneet koulutuksen tasoa ja nuorten tasa-arvoisia mahdollisuuksia. Siksi tein aikanaan 2014 vihreiden puheenjohtajana koulutuksen kunnianpalautuksesta yhden vihreiden keskeisistä poliittisista tavoitteista. Sipilän hallituksen aikana tiukasti niitä leikkauksia vastustimme. Marinin hallituksessa vihreät sai ohjattua lisärahaa koulutukseen paljon, mutta iso osa siitä oli vain hallituskauden kestävää ja opintorahan palauttamista aiemmalle tasolleen ei saatu läpi.

Tässä on tehtävää seuraaviin hallitusneuvotteluihin. Koulutuksen kunnianpalautusta on nyt jatkettava ja laajennettava.