Talouskriisi Lehman Brothersista Irlantiin (Turun Sanomat -kolumni 26.11.10)

Maailmantalouden kansainvälinen keskinäisriippuvuus on syvä. Lehman Brothers -pankin kaatumisesta alkanut ketju supisti Suomen bruttokansantuotetta yli kahdeksalla prosentilla. Euroalueen valtioiden viimeaikaisten ongelmien patoamisessa on kyse siitä, että estämme toisen tällaisen taantuman tulon Suomeen. Siksi autamme, tiukin ehdoin, Irlantia ja Kreikkaa ratkaisemaan ongelmansa.

Koko kansainvälisen talouskriisin syynä on riskiarvioinnin täydellinen pettäminen ja riskien järjestelmällinen peittäminen. Finanssimarkkinoiden koko on moninkertaistunut. Tämä on mahdollistanut huokeat korot ja helpon rahan saannin. Samalla kun finanssimarkkinat ovat irtaantuneet reaalitaloudesta, ovat järjestelmäriskit kasvaneet.

Markkinatalous ei voi hoitaa tehtäväänsä, jos markkinoiden riskit ovat pimennossa heikon sääntelyn ja veroparatiisien kautta tapahtuvan veronkierron takia.

Koko taantuman vakavuus johtuu tästä – järjestelmän sisäisestä epävakaudesta. Siksi tärkeintä on parantaa rahoitusmarkkinoiden läpinäkyvyyttä ja puuttua riskien järjestelmälliseen peittämiseen ja veronkiertoon. Finanssisektoriin on ulotettava tiukemmat vakavaraisuussäännökset. Useimpia hyödykkeitä verotetaan, mutta rahaa ei. Finanssisektorin on jatkossa osallistuttava yhteiskuntien hyvinvoinnin rahoittamiseen verojärjestelyin. Nämä muutokset vähentävät järjestelmän riskejä ja talouden ylikuumenemisen vaaraa.

 

 

Euroalueen taloudellisesti heikossa asemassa olevat reunavaltiot ovat olleet viime kuukausina kriisin keskiössä. Niiden kriisi ei johdu yhteisvaluutta eurosta. Ilman EU:ta talouskriisin hallinta kansainvälisellä yhteistyöllä olisi vaikeampaa. Suomelle eurosta on ollut tässä taantumassa pääosin hyötyä. Tavallisten ihmisten kannalta esimerkiksi asuntolainojen korot ovat pysyneet alhaalla.

Pienet reuna-alueiden valuutat ovat kriiseissä alttiita valuuttaspekulaatioille. Islannille kävi kruununsa kanssa huonosti. Ruotsi selvisi nipin napin, mutta Ruotsi on myös Suomea selvästi suurempi, elinkeinoelämältään ja varallisuudeltaan monipuolisempi kansantalous. Ne, jotka Suomessakin ovat kritisoineet euroa, ottavat sen hyödyt itsestään selvinä.

Yhteisvaluutta euro pelasti meidät pienen reuna-alueen ongelmilta mutta toi tilalle uusia. Euroalueella yhteinen rahapolitiikka ja kansallisesti toteutettu finanssipolitiikka ovat poikkeuksellisen kaukana toisistaan. Tämä syventää yhtenäisriippuvuuttamme.

 

 

Euron reunavaltioiden kriisin taustalla on koko kansainvälinen taloustaantuma ja erilaisia kansallisia syitä. Irlannin osalta kansalliset syyt liittyvät aggressiiviseen verokilpailuun, pankkisektorin hallitsemattomaan paisumiseen ja kiinteistömarkkinoiden kuplaan. Kun me omankin etumme nimissä autamme näitä maita, on näihin syihin pureuduttava.

Irlannilta on edellytettävä laajaa talousohjelmaa, jossa puututaan ainakin kolmeen asiaan: valtion talouden alijäämää on nopeasti supistettava, pankkisektoria on saneerattava ja verotuksessa veroparatiisimaisista piirteistä on luovuttava. Suomi on pitänyt tämän lisäksi esillä vakuuksien saamista esimerkiksi irlantilaisen roskapankkien tai muiden finanssilaitosten osakkeiden muodossa.

EU:n on rahoitettava Irlantia, mutta samalla on varauduttava siihen, että julkisin varoin kriisiä ei voi loputtomiin rajoittaa.

Suomi on hoitanut julkista talouttaan kansainvälisessä vertailussa mallikkaasti. Senkin ansiosta meillä on poliittista painoarvoa vaatia reilumpia pelisääntöjä finanssimarkkinoille ja EU-maiden julkisen taloudenpidolle.Tätä painoarvoa on nyt käytettävä. Talousjärjestelmän pelisääntöjen on vastattava ihmisten oikeudentajua.

Kirjoittaja on turkulainen kansanedustaja ja vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

Ville Niinistö