Tavoitteeksi täystyöllisyys (TS-kolumni 29.10.10)

Suomi on onnistunut kohtuullisen hyvin työllisyyden ylläpitämisessä kansainvälisessä taloustaantumassa. Arviot 1990-luvun kaltaisesta massatyöttömyydestä eivät ole toteutuneet. Hallituksen elvyttävä politiikka ja työllistämistoimet ovat purreet. Työttömyys on kääntynyt odotettua aiemmin laskuun. Työttömyyden arvioidaan laskevan alle kahdeksan prosentin vuoden loppuun mennessä.

Emme ole kuitenkaan täysin välttyneet rakennemuutoksilta, jotka ovat tietyillä alueilla olleet rankkoja. Turun seudulla meriteollisuuden ja telakan vaikeudet ovat olleet syviä. Meriteollisuudella on tulevaisuutta Suomessa, kunhan siirtymävaiheen vaikea tilausvaje saadaan hoidettua.

Hallituksen eri kehitystuin tukema Viking Linen laivatilaus tulee tärkeään hetkeen. Myös se, että hanke on edelläkävijä ympäristöystävällisessä laivanrakennuksessa, edesauttaa telakan kilpailukykyä tulevaisuudessa alan päästörajoitusten tiukentuessa.

Silti työt telakalla ja alihankkijoilla hiljenevät yli puoleksi vuodeksi ennen rakentamisen käynnistämistä. Nyt onkin tärkeää tukea alan yrityksiä kansainvälistymisessä ja kehitystyössä, jotta ne voisivat laventaa tuotantovalikoimaansa ja löytää uusia tilaajia.

Työllisyysmäärärahoilla voidaan säilyttää työntekijöitä alalla ja päivittää heidän osaamistaan. Esitin yhdessä kansanedustaja Petteri Orpon kanssa tällaista tukea jo täydentävään budjettiin, jota hallitus on nyt päättänyt myöntää.

Emme voi kuitenkaan tyytyä vain olemassa olevien työpaikkojen ja osaamisen säilyttämiseen vaan meidän on luotava pohjaa uusille työpaikoille. Meillä on kaksi suurta haastetta.

Ensinnäkin meidän on lavennettava elinkeinojemme kirjoa ja uudistettava osaamistamme, jotta voimme pärjätä taantuman jälkeisessä kansainvälisessä kilpailussa. Toiseksi työelämän ja sosiaaliturvan pelisääntöjä on päivitettävä, jotta mahdollisimman moni voi saada mielekästä työtä.

Taloutemme on poikkeuksellisen riippuvainen muutamista vahvoista vientialoista. Tarvitsemme enemmän kotimaiseen kysyntään perustuvia pk-yrityksiä. Teollisuuden työpaikkoja voidaan säilyttää tuotteiden jalostusastetta parantamalla.

Talous palveluvaltaistuu silti kaikissa länsimaissa ja myös teollisuuden sisällä. Laitteiden ja koneiden tuotannon siirtymää muualle on korvattavissa laitteisiin liittyvien palvelujen tuotannon kasvulla. Olennaisinta lisäarvon luomisen kannalta ei enää ole teknologia vaan sisältö. Politiikan kannustettava rohkeisiin ratkaisuihin, jotta saamme näitä uuden sukupolven työpaikkoja Suomeen.

Toiseksi suomalaisten tulevaisuuden hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että talouden pelisäännöt mahdollistavat jokaiselle suomalaiselle edellytykset mielekkääseen työhön. Tavoitteeksi on otettava täystyöllisyyden yhteiskunta, jossa työttömyys olisi kausiluontoista ja väliaikaista.

Sosiaaliturvamme ja työelämämme pelisäännöt on monin tavoin rakennettu 1970-luvun teollisen yhteiskunnan pitkien työsuhteiden varaan. Ne eivät mahdollista täystyöllisyyden toteutumista palveluvaltaistuvassa, sirpaloituneiden työsuhteiden maailmassa.

Nykyjärjestelmä ei kannusta työtöntä vastaanottamaan lyhytaikaista tai muuten työajan suhteen epätyypillistä työtä. Muutokset ovat vain suomalaisessa konsensuspolitiikassa vaikeita, kuten Sata-komitean työ osoitti.

Perustulo on paras ratkaisu päivittää sosiaaliturvamme työnteon ja yrittämisen kannustavuutta parantavasti. Ennen sen toteutumista on tärkeää keventää pienituloisten työn verotusta sekä parantaa työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamista kannustavuusloukkujen purkamiseksi.

Kirjoittaja on turkulainen kansanedustaja ja vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

Ville Niinistö