Donald Trumpin paluu Yhdysvaltain presidentiksi on herättänyt erilaisia reaktioita Suomessa. On tietyllä tavalla ymmärrettävää Suomen poliittisen historian pohjalta, että osalla keskustelijoista on tarve korostaa kuinka tulisimme Trumpinkin kanssa toimeen. Pienen maan pitääkin yrittää tulla ensisijaisesti toimeen muiden kanssa, kunhan se ei tapahdu suomettumisen tavoin omien arvojemme kustannuksella. Hyssyttely ei saa siis peittää alleen realistista tilannekuvaa: Trumpin toinen kausi presidenttinä tulee poikkeamaan ensimmäisestä, ikävällä tavalla. Riskit ovat vielä suuremmat.
Trumpin 2. kaudella vallan saa presidentti, joka ei hyväksynyt vaalitappiotaan 4 v sitten ja yllytti tukijoitaan estämään vaalituloksen hyväksymistä. Nyt hän on valmistautunut käyttämään valtaa omalla tavallaan ensi päivästä. Maltillisia republikaaneja ei oteta hallintoon, Trumpin omien sanojen mukaan. Yhdysvaltain poliittinen kulttuuri on 4 vuodessa muuttunut kärjistyneemmäksi, pitkälti Trumpin oman toiminnan ansiosta.
Republikaanit ovat selvästi nyt Trumpin puolue, oikeuslaitoksen riippumattomuus ja turvallisuuspalvelujen kyky rajoittaa Trumpia ovat heikentyneet. USAn sisäinen vallan kolmijako-oppi ja presidentin valtaa rajoittavat checks and balances -periaatteet ovat siis ainakin osin murentuneet. Kongressi päätynee myös republikaanien enemmistöön.
Trumpin sisä- ja ulkopolitiikka voivat siis olla alttiita äkillisille ratkaisuille.
Mitä tämä voi tarkoittaa Euroopalle ja Suomelle?
1) USAn sitoutuminen Natoon ja Euroopan puolustukseen voi heiketä.
2) USAn sitoutuminen Ukrainan tukemiseen voi heiketä.
3) Trumpin tapa nähdä ulkosuhteet “vahvojen johtajien” keskinäisenä valtapelinä suosii autoritäärisiä maita.
Putinin Venäjä ja Kiina näkevät tässä tilaisuutensa.
Lisäksi Trumpin valinta aiheuttaa ison riskin demokratian tulevaisuudelle laajemmin maailmassa. Misogynian, ilmastodenialismin ja ylipäätään valheiden ja vihan levittäminen vallan huipulta vaikeuttaa aikamme isojen ongelmien ratkaisua ja kestävän kehityksen edistämistä.
Äärioikeistolaiset liikkeet somessa ja muualla näkevät tässä tilaisuutensa pahentaa yhteiskuntiemme hukkumista kärjistysten ja vääristelyn suohon.
On paradoksaalista, että Trumpin kaltainen johtaja nousee “unohdetun kansan” äänillä presidentiksi ajamaan kuitenkin politiikkaa, jossa Elon Muskin kaltaisilla Amerikan oligarkeilla on paljon valtaa. Talouseliitti erkanee muista. Eriarvoisuus pahenee, USAssa ja muualla.
Mitä me Suomessa ja EU:ssa voimme tehdä?
Euroopan unionin jäsenmaiden on kannettava itse päävastuu omasta turvallisuudestaan ja myös Ukrainan tukemisesta. Puolustukseen panostaminen antaa sanavaltaa pehmeiden arvojen puolustamiseen, eikä saa tapahtua niiden kustannuksella.
EU:n ja Suomen on myös otettava johtajuutta ja rakennettava kumppanuuksia kaikkien maiden kanssa, jotka ovat valmiita tukemaan kansainvälistä oikeutta ja sääntöperustaista maailmanjärjestystä, jossa kestävää kehitystä ja ihmisoikeuksia vaalitaan. Sitä tarvitaan.
EU:lla on paljon valtaa maailmalla kauppa- ja kehityspolitiikan kautta. Moni maa etsii nyt sitä keihin tässä ajassa voi luottaa ja kuka johtaa mm ilmastokriisin ratkaisemisessa. Luopumalla siirtomaavaltojen mentaliteetista, kumppanuutta korostaen voimme edistää arvojamme.
Ehkä lopulta olennaisinta on muistaa Suomessa ja Euroopassa nyt se avainasia: emme voi luottaa siihen että joku muu jossain hoitaa maailman asioita parempaan suuntaan. Meidän on itse otettava isompi rooli paremman huomisen puolesta. On nostettava itse ääntämme oikeudenmukaisuuden, kohtuuden ja kestävän kehityksen puolesta ja varmistettava että tekomme tukevat sitä. Se on vain meistä itsestämme kiinni. Ei kannata siis luopua toivosta vaan sisuuntua. Me voimme omilla teoillamme rakentaa parempaa huomista.