Venäjä valmistelee maaperää sellaiselle, mitä sille ei voi antaa

Venäjän aggressiivinen ulkopolitiikka on viime kuukausina kiihtynyt kun se on joulukuun etupiiripuheista edennyt kirjeiden lähettelyyn ETYJ-maille ja Yhdysvalloille sekä liikuttanut sotilasjoukkojaan Ukrainan rajalle kolmesta eri suunnasta, myös Valko-Venäjän alueella.

Venäjä valmistelee maaperää jollekin sellaiselle, jota se ei olisi voinut saavuttaa ilman tätä tilanteen eskaloimista: joko se valmistelee kansalaisiaan Ukrainaan kohdistuvaan laajaan hyökkäykseen, joka ei ole välttämättä suosittu edes Venäjällä, tai sitten se tavoittelee Ukrainalta ja länsimailta sellaisia myönnytyksiä, jotka ilman tätä kehitystä ei olisi tullut kyseeseen. Tätä sille ei voi antaa.

On tärkeää, että Suomessakin tunnistetaan tilanteen vakavuus ja puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Moni päättäjä ja media on puhunut “Ukrainan tilanteesta”, “Ukrainan luisumisesta sodan partaalle” tai muuta vastaavaa, jossa aggressiivista osapuolta ei mainita. Sellainen kuitenkin on, ja se on Vladimir Putinin johtama Venäjä. Venäjä uhkaa toimillaan Ukrainaa ja ylipäätään Euroopan vakautta. Jos aggressiivisen osapuolen toimia häivytetään “neutraalin” kielen tavoittelulla, otetaan jo itse asiassa kantaa sen toiminnan hyväksynnän puolesta. Tähän ansaan emme voi mennä.

Venäjä ei ole kyennyt uudistamaan talouttaan ja saavuttamaan vahvaa kansainvälistä asemaa sitä kautta. Maa on hyvin riippuvainen fossiilisista polttoaineista ja puolustusteollisuudesta. Presidentti Putin on lisääntyvästi nojannut sotilaspoliittisiin aggressioihin ja geopoliittiseen vallankäyttöön saadakseen Venäjälle asemaa suurvaltana ja itselleen kansalaisten hyväksyntää jatkaa maan johdossa. Tämä tie on vaarallinen, koska aina kun siinä antaa periksi, on tie uusille aggressioille avattu.

Venäjää ei uhkaa mikään maa Euroopassa, eikä edes Naton itälaajentuminen. Jokainen maa on oikeutettu tekemään itse omat turvallisuuspoliittisen liittoutumisensa valinnat. Jokaisen maan suvereniteettiä on kunnioitettava. Venäjä on itse miehittänyt Krimin ja tukee Itä-Ukrainassa bulvaaneinaan toimivia kansantasavaltoja. Nyt Venäjälle on tehtävä selväksi, että se ei voi jatkaa tällä tiellä. Sen on itse kunnioitettava naapurimaidensa suvereniteettiä.

Euroopan unionin ja Suomen on jatkettava työtä sen eteen, että Ukrainan kriisi ratkaistaan Ukrainan valtion suvereniteettiä ja sen omaa tahtoa kunnioittavalla tavalla. Venäjän vastaisten pakotetoimien uhkaa on lisättävä tavalla, joka on aivan toista mittaluokkaa kuin tähän asti, jollei tilanne purkaudu rauhanomaisesti. Se tarkoittaa myös energiapolitiikan osalta sitä, että Euroopan ja Suomen on varauduttava katkaisemaan kokonaan tai osittain energiayhteistyö Venäjän kanssa. Nord Stream 2 -kaasuputken lisäksi moniongelmainen Fennovoiman ja Rosatomin ydinvoimahanke Suomessa joutuu silloin uuteen harkintaan, kuten myös ydinpolttoaineen toimitusketju sekä kaasu- ja öljytoimitukset. Vaihtoehtojen ja varautumisen suunnittelun on nyt oltava jo pitkällä.

Samalla on pidettävä pöydällä se, että on olemassa myös vaihtoehtoinen tie: purkamalla jännitteitä itse, luopumalla laittomasti miehitetystä Krimistä sekä sitoutumalla Minskin rauhansopimuksen tavoitteisiin, Venäjä voi osaltaan olla rakentamassa tietä kohti valoisampia aikoja. Silloin myös jo olemassaolevia pakotteita voitaisiin purkaa, mikä olisi myös Venäjän kansalaisten ja sen oman talouden etu.

On puolustettava rauhaa ja vakautta – ja varauduttava pahimpaan.