Vihreät ja turve

Vihreiden turvepolitiikkaa kommentoivat kirjoittajat eri lehdissä ovat viehtyneet monenlaisiin harhakäsityksiin. Usein näkee väitettävän, että haluamme lopettaa turpeen käytön kokonaan ja välittömästi. Tämä ei tietystikään pidä paikkaansa, sillä korvaavia energialähteitä lämmöntuotantoon taikka työpaikkoja ei kyetä loihtimaan yhdessä yössä. Sateisen kesän aiheuttama turpeennostamisen vaikeutuminen on sekin haluttu laittaa vihreiden syyksi.

Vihreiden linja turpeen energiakäyttöön on selkeä: sen käyttöä on suunnitelmallisesti vähennettävä ja se on korvattava kotimaisilla uusiutuvilla energiamuodoilla. Lyhyellä aikavälillä turpeen polttoa voidaan jatkaa nykyisten laitosten käyttöiän turvaavalla tavalla, erityisesti sivupolttoaineena kotimaisen uusiutuvan energian eli metsähakkeen rinnalla. Lyhyelläkin aikavälillä turpeen tuotannon haittoja suoluonnon monimuotoisuuteen sekä vesistöihin on vähennettävä. Soiden luonnontilaisuus on vuosikymmenien varrella romahtanut, ja kansalliseen perintöön kuuluvan suoluonnon tulevaisuus on vaakalaudalla – arvokkaita soita ei enää saa ottaa tuotantoon yhtään. Myös vesistövaikutukset ovat olleet mittavia erityisesti humus- ja kiintoainespäästöjen osalta – niihin on puututtava paremmilla puhdistustekniikoilla ja vesistön kokonaiskuormituksen huomioivalla luvituksella.

Keskipitkällä aikavälillä turpeen poltosta, kuten muistakin suuria hiilipäästöjä aiheuttavista energiamuodoista, on luovuttava turpeen mittavien ilmastopäästöjen ja muiden ongelmien takia. Turvetuotanto ei yksinkertaisesti ole tulevaisuudessa taloudellisesti kannattavaa, kun kansainvälinen sääntely ilmastopäästöjen vähentämiseksi etenee ja päästökauppa vuoden 2020 jälkeen kiristyy. Tämä on tosiasia, johon Suomessakin kannattaa varautua. Tyhmä se sellainen on, joka panostaa investoinneissa nyt rahansa tulevaisuudessa kannattamattomiin ja päästöjä aiheuttaviin energiamuotoihin, kun kotimaisten uusiutuvien energiamuotojen kannattavuus on puolestaan vahvassa kasvussa. Luodaan kotimaista vihreää kasvua laittamalla energiapanostukset kasvualoihin. Uuden mallin tehokkaissa kattiloissa metsähake palaa laadukkaasti ilman sivupolttoaineen tarvetta – kysykää vaikka Itävallasta, jossa näitä kattiloita on jo paljon. Vanhoissa kattiloissakin voidaan teknisillä korjauksilla vähentää sivupolttoaineen tarvetta.

Vihreiden ajattelussa siirtymäaikaa on siis noin 20 vuotta. Tämä mahdollistaa uusien kestävien energiaratkaisujen käyttöönoton sekä työpaikkojen siirtymisen näille aloille. Missään tapauksessa valintaa ei tule tehdä turpeen ja kivihiilen välillä, vaan ratkaisu on löydyttävä kestävistä vaihtoehdoista. Hallituksen linjausten mukaisesti turpeen energiakäyttöä tullaan hallitusti vähentäään kolmanneksella vuoteen 2025 mennessä turvaten lyhyen aikavälin huoltovarmuus.

Keskeinen syy tämän hetkiseen turvepulaan on hyvin sateinen kesä, joka vaikeutti turpeen nostamista. Vihreillä ei ole mitään syytä toivoa, että turvetta nousee vähemmän jo käytössä olevilta tuotantoalueilta. Toinen syy on alan kyvyttömyys hankkia uusia ympäristön kannalta kestäviä tuotantoaloja tuotantoon. Turveteollisuuden tulisikin katsoa itseään peiliin, lopettaa tekosyiden keksiminen ja tehostaa toimiaan vesistöongelmien ratkaisemiseksi. Hallituksen periaatepäätöksen mukaisesti 0-2 luokan jo luonnonarvonsa menettäneitä ja ojitettuja soita voi ottaa turvetuotantoon (0-1 luokan soita pääsääntöisesti ja 2 luokan soita silloin kun suon yleinen luonnonarvo on seudullisen ojitusasteen perusteella keskimääräistä alhaisempi ja erityiset luonnonarvot eivät ole merkittäviä). Näitä jo pilattuja soita Suomessa valitettavasti riittää.

Uushankinnat on kohdennettava näille alueille, ja parhailla vesienpuhdistustekniikoilla alan on osoitettava, että vesistöjen kokonaiskuormitus pysyy kohtuullisella tasolla. Kansalaisten vapaa-ajan käyttömahdollisuuksia ja muita elinkeinoja matkailusta alkaen ei voi uhrata turvetuotannon vesistöpäästöille. Ala viittaa usein turvetuotannon arvioituihin suhteellisen vähäisiin fosforipäästöihin sivuuttaen merkittävät kiintoaines- ja humuspäästöt, jotka ovat monissa vesistöissä muuttaneet voimakkaasti veden laatua, heikentäneet näkösyvyyttä ja asukkaiden viihtyisyyttä. Silti edelleen alan toimijat ovat valittaneet oikeuteen joistakin lupaprosesseista, joissa on edellytetty korkeaa tekniikkaa vesiensuojelemiseksi. Myös joitakin seudullisesti arvokkaita soita on yritetty ottaa tuotantoon valitustenkin kautta, ja siten ala on ruuhkauttanut lupakäsittelyjä myös yksinkertaisempien hakemusten kannalta. Jos puhuu yhteiskuntavastuusta on sitä myös käytännössä kannettava.

Kivihiileen siirtyminen monissa laitoksissa on erittäin vakava asia. Keskeinen syy tähän on EU:n päästökaupan hiilen hinnan romahtamisessa. Päästöoikeuksien alhaisen hinnan vuoksi päästökauppa on menettänyt ohjaavuutensa. Koko energia-ala viestittää, että alhainen hiilen hinta heikentää investointihalukkuutta. Kun hiilen päästäminen ei maksa juuri mitään tällä hetkellä, voi hyvin polttaa vaikkapa kivihiiltä, jota on markkinoilla riittävästi.

Tähän ongelmaan on puututtava kahta kautta. Päästökaupan rakenteelliset ongelmat on korjattava EU:ssa. Ensiapuna on saatava läpi niin kutsuttu päästökaupan “takapainottaminen” eli 900 miljoonan päästötonnin siirtäminen pois lähivuosien markkinoilta. Sen lisäksi tarvitaan pysyvämpiä ratkaisuja: päästökaupan tavoitteen kiristäminen ja vuoden 2030 päästövähennystavoitteen asettaminen nopealla aikataululla nostaisivat hiilen hintaa ja saisivat vauhtia vihreän talouden energiainvestointeihin. Vihreät haluavat siis korjata tämänkin ongelman ja etsimme tähän hallituksessa tukea.

Toiseksi kotimaassakin on harkittava lisätoimia uusiutuvien energiamuotojen vauhdittamiseksi ja kivihiilen alasajon nopeuttamiseksi. Energia-asioista vastaa hallituksessa elinkeinoministeri Jan Vapaavuori, jonka kanssa olen keskustellut tavoista varmistaa kotimaisen uusiutuvan energian kannattavuus myös lyhyellä aikavälillä.

Turpeen verotuksen osalta on syytä muistaa, että veronkorotuksesta huolimatta sitä edelleen suositaan verotuksessa: muiden energiamuotojen verotus on ilmastopäästöjen mukaisella tasolla, kun turpeella se on alle puolet. Turvetuotanto oli aikaisemmin valtion erityissuojeluksessa kansalaisten puhtaiden vesistöjen, kotimaisten uusiutuvien energiamuotojen ja suomalaisen luonnon kustannuksella – nyt siltäkin alalta edellytetään yhteiskuntavastuuta. Tämä on vain oikein. Vapaamatkustajia suomalainen ympäristö ei kestä. Uskon että suomalaisen maaseudun asukkaat vesistöjemme rannoilla ovat samaa mieltä.

Muokattu 7.3.2013: lisätty suluissa oleva täsmennys viidenteen kappaleeseen.