YK:n luontokokoukselta Montrealissa odotetaan paljon

Luontokatoa on yritetty pysäyttää globaalisti vuosiin 2010 ja 2020 mennessä siinä onnistumatta. Nyt uusi tähtäin on vuodessa 2030. Tästä ei ole syytä tinkiä nyt Kanadan Montrealissa, jonne kaikki maat kokoontuvat YK:n biodiversiteettikokoukseen.

Verrattuna ilmastokokouksiin, eivät luontokokoukset ole toistaiseksi saavuttaneet vastaavaa huomiota, valitettavasti. Luontokato on ilmastokriisin veroinen uhka ihmiskunnalle, joten tämän täytyy nyt muuttua. Ekosysteemien taantuminen ja lajien uhanalaistuminen heikentää elämän edellytyksiä eri puolilla maapalloa. Montrealin kokoukseen on ladattu paljon odotuksia. Tavoitteiden asettamisen ja niiden toteuttamiseksi tarvittavien keinojen ja mittareiden määrittämisen tiellä on vielä monia ongelmia.

Luontokokous oli tarkoitus alun perin järjestää jo pari vuotta sitten Kiinan Kunmingissa, mutta koronapandemia lykkäsi sitä toistuvasti eteenpäin. Tästä seuraa poliittinen ongelma: korkean tason valtiojohtajia ei välttämättä ole edes paikalla Montrealin kokouksessa. Muutosta ei saada aikaan kotisohvalta johtamalla, ja siksi onkin tärkeää saada mahdollisimman kovatasoiset edustajat paikalle eri maista.

Kokouksen keskeinen tavoite on asettaa globaalit suojelutavoitteet. On puhuttu 30% suojelusta sekä maa- että vesialueilla. Määrän lisäksi on tärkeää pitää huolta suojelun laadusta ja ylläpidosta. On pidettävä huolta, ettei esimerkiksi alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen kantoja jyrätä suojelutavoitteiden nimissä, vaan heidän äänensä kuuluu päätöksenteossa.

Lisäksi tavoitellaan globaalia sitoutumista 20% maapinta-alan sekä rannikko- ja sisävesien ennallistamiseen eli luontoarvojen palauttamiseen siellä, missä ne ovat jo heikentyneet. Suomen osalta on todettava, että Euroopan parlamentista katsottuna aina ei ole ollut omankaan maamme poliitikkojen sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin selvää EU- ja kansainvälisellä tasolla.

Ennallistamisasetuksesta noussut poru teki näkyväksi, miten monet poliitikot kyllä pitävät luontoa arvossa juhlapuheissa, mutta heti kun aletaan puhua konkreettisista toimista, alkaa selittely ja tekosyiden etsintä. Rahaa ei luontotoimiin moni puolue halua käyttää, vaikka ohjelmissaan vesien- ja luonnonsuojelua tukisivatkin. Keskustelussa erityisen historiatonta luontovastaisuutta on, että “kansallista etua” yritetään määritellä suorastaan vastakohdaksi toimille suomalaisille rakkaan Suomen luonnon tilan turvaamiseksi sekä globaalin luontokadon pysäyttämiseksi yhteisin toimin.

Osallistun itse Montrealin kokoukseen Euroopan parlamentin edustajana. EU:n on oltava neuvotteluissa rohkea ja rakentava. Luonto ansaitsee oman Pariisin sopimuksensa – luonnonsuojelu on elämän suojelua.