Kaivostoiminnan ympäristöriskit otettava vakavasti

Talvivaaran kaivos Sotkamon kunnassa on herättänyt laajaa keskustelua eikä suotta. Kaivoksella on ollut ongelmia jätevesien, hajuhaittojen ja kivipölyn kanssa. Osa näistä on liittynyt toiminnan käynnistämiseen ja on sittemmin saatu ainakin osittain haltuun.

Iso kysymys lienee, että kuinka pystymme ennakoimaan massiivisen kaivostoiminnan haittoja niin ympäristölle kuin alueen asukkaillekin jatkossa paremmin jo etukäteen. Mahdollisia laajoja ongelmia aiheuttava teollisuuden toiminta ja sen lupakäytönnöt eivät voi olla harjoittelua sen enempää yritysten ja toiminnanharjoittajien kuin lupa- ja valvontaviranomaistenkaan puolelta. Ympäristövaikutusten arvioinnissa alueen asukkaiden on voitava luottaa tietojen todenmukaisuuteen ja vaikutusten arvioinnin riittävyyteen.

Ympäristöministeriössä puolestaan on selvitettävä, onko lainsäädännössämme ja lupakäytännössämme sellaisia aukkoja, jotka aiheuttavat Talvivaaran kaltaisia ongelmatilanteita. Tämän hallituskauden yksi isoin lainsäädäntöhankkeemme ympäristöpuolella onkin ympäristösuojelulainsäädännön kokonaisuudistus, jossa katsotaan eri ympäristölainsäädännön välistä suhdetta ja selkeytetään myös lupakäytäntöjä.

Lisäksi on selvää, että viranomaisten toimintaresurssien on oltava sellaisella tasolla, ettei ainakaan se koidu ongelmaksi ympäristöasioiden hoidossa. Viranomaisvalvonnan on oltava tehokasta erityisesti toiminnan ylösajovaiheessa, mutta myös jatkuvaa ja riittävää ympäristöhaittojen minimoiseksi.

Vierailin tänään Talvivaaran kaivoksella. Näin massiivisella avolouhostoiminnalla on aina ympäristövaikutuksia. Käyntini perusteella uskon, että elinkeinon harjoittaja pyrkii osaltaan ratkaisemaan kaivoksen jäljellä olevia ympäristöongelmia. On selvä, että tämäntyyppisen laajamittaisen toiminnan on kannattava yhteiskuntavastuunsa, mitä yhtiön johto myös vakuutti.

Toiminnanharjoittajilta tulee edellyttää parasta mahdollista tekniikkaa ympäristöhaittojen minimoimiseksi. Tämän lisäksi tulisi olla mahdollista säätää luvissa sitovia päästörajoja, joita toiminnanharjoittaja ei saisi ylittää – oli käytössä sitten mikä tekniikka hyvänsä. Luvissa myönnettyjen päästörajojen ylittäminen tulee voida olla perusteena lupien tarkastamiselle sekä merkittävien ympäristöhaittoja osalta toiminnan keskeyttämiselle. Tai jopa äärimmäisessä tapauksessa lakkauttamiselle.

Ja jos ongelmia esiintyy nimenomaan toiminnan käynnistysvaiheessa, niin käynnistysaikojen ympäristölupien tulee silloin olla lyhyempiä, jotta mahdolliset ympäristöhaitat huomataan aikaisemmin.

Oli ongelmien alkuperä missä hyvänsä, toiminta on Talvivaaran osalta saatava lupaehtojen mukaiseksi. Kaivostoiminnan ympäristövaikutuksia pohdittava laajemminkin.